Yleisimmät materiaalit keskiajalla olivat villa ja pellava. Silkki oli harvinaista ja kallista. Samettia alettiin käyttää noin 1200-luvulta lähtien. Pellavan korvikkeena toimii hyvin puuvilla, jota oikeasti keskiajalla ei vaatteissa käytetty. Yksinkertaisissa rekonstruktioissa kankaalla ei ole hirveämmin väliä, mutta on syytä välttää silminpistävän moderneja ja/tai kiiltäviä kankaita.
Naisten vaatteet peittivät nilkat ja ranteet. Päällysmekon alla oli yleensä alusmekko, hameita ei vielä ollut. Keskiajalla naiset kasvattivat hiuksensa mahdollisimman pitkiksi, ja saatettiinpa niiden pituutta jopa jatkaa hiuslisäkkeinkin. Naimisissa olevat naiset peittivät aina hiuksensa (korvansa) esimerkiksi hunnulla, hupulla tai muulla päähineellä.
Keskiajalla käytettiin yleisesti paljon koruja. Nykyajan koruista Kalevala-korut ovat lähinnä keskiaikaisen tyylisiä.
Nyrkkisääntönä voi sanoa, että mitä varhaisempi aikakausi, sitä yksinkertaisemmat olivat vaatteet. Renessanssiaikana oli jo melkoisia luomuksia. Esimerkiksi suomalaiset kansallispuvut ovat kaikki aikakauteen sopivia.
Taskuja ei vaatteissa ollut, vaan tavarat kuljetettiin vyöllä pussukoissa. Kengät olivat yleensä nahkaa ja aina korottomat, joskin aivan keskiajan lopulla korkokenkiäkin alkoi ilmestyä, tosin tällöinkin hyvin matalilla (<2 cm) koroilla.
Väreiksi käyvät parhaiten sininen, punainen, vihreä, musta, violetti, kulta (keltainen) ja hopea (valkoinen). Toisin kuin usein kuvitellaan, eivät värit keskiajalla olleet haalistuneita vaan hyvinkin kirkkaita (ehkä kuitenkin joulunpunaista kannattaisi hiukan harkita uudelleen :-). Morsian tulee häissä pukeutumaan vihreään, joten valkoista väriä saa käyttää vapaasti.
Klikkaamalla kuvia saat niistä isommat versiot. 
Osta 150 cm leveää kangasta kaksi kertaa aikomasi tunikan pituuden verran (mittaa pituus olkapäältä alas haluttuun kohtaan, esim nilkkoihin tai puolireiteen; muista jättää kutistumis- ja saumavaraa vähintään 10 %). Jos olet erittäin suurikokoinen, voit joutua ostamaan lisää kangasta hihoja varten.
Taita ostamasi kangas ensin kahtia poikittain ja sitten pitkittäin, siten että kangas on nelinkerroin. Tunikan helma ja ulkoreunat ovat nyt avoimilla sivuilla, ja yläreuna (olkapäät) kahdella näkyvällä taitoksella.
Ota esille itsellesi sopiva nykyaikainen T-paita. Taita se pitkittäin kahtia (ts. hihat päällekkäin), ja aseta se kankaan päälle siten, että taitos on kankaan viimeksi tehdyllä taitoksella, ja paidan kaulus kankaan yläreunassa eli niillä kahdella taitoksella.
Lyhyen ja lyhythihaisen tunikan saat tehtyä leikkaamalla nyt T-paidan ympäri jättäen noin 5 cm saumavaraa ulkoreunoille. Tällaista tunikaa saattaisit käyttää useista vaatteista päällimmäisenä (keskiajalla tahdottiin usein näyttää miten hienoja käytetyt vaatteet olivat, joten alla olevat vaatteet olivat yleensä pidempiä kuin päällä olevat). Jos haluat pitkän tunikan (mekon), leikkaa vain T-paidan vyötärön kohdalta alas riittävästi ulospäin viistoon, jotta mahdut liikkumaan tunikan alla. Pitkät hihat saat leikkaamalla kainalosta lähtien haluttuun suuntaan kankaan reunaan asti, ja lopuksi leikkaamalla hiha sopivan mittaiseksi. Katso eri tapoja leikata hihat ja helma alta kohdasta Muunnelmia.
Käännä vaate nurinperin siten, että ompelemasi saumat tulevat sisälle. Käännä kaulus, hihojen suut ja helma ulkopuolelle, ompele ne ja prässää ne silitysraudalla, jonka jälkeen voit ommella niihin vaikka koristenauhat.
Viikinkityylisen tunikan saat, kun piirrät hihat ja vartalo-osan
suoriksi. Tunika ulottuu noin reisien puoliväliin, joten tarvitset lisäksi
housut. Hihat ulottuvat päällimmäisessä tunikassa usein vain kyynärpäihin
asti, jolloin alla on pidempihihainen tunika. Tyypillistä viikinkitunikoille
on lisäksi halkiolla varustettu kaula-aukko, ja koristeet reunoissa (hihat,
kaula-aukko ja helma) - esimerkiksi toista kangasta ja/tai villalankaa.
Noin 1000 - 1200 -luvuilla olivat "enkelihihat" muotia. Piirrä kainalo
kuten ohjeissa, mutta hiha levenee huomattavasti hihansuita kohti.
Helpoimmalla pääset kun teet vain yhden leikkausviivan, joka on samalla
sivusauman leikkausviiva että hihan alasauma. Huomaa, että tällaisten
hihojen kanssa on ruokailu jo varsin hankalaa.
1300-luvun tyyliä oli vaihtovärit. Yllä kuvattu vaatehan koostuu neljästä
neljänneksestä, ja näiden värejä vaihtelemalla saatiin aikaan erilaisia
vaatteita. Värien vaihtelemiseen oli kaksi tapaa: joko puolittain tai
ristiin oli eri värit, eli jollakulla saattoi olla tunikan vasen puoli
erivärinen kuin toinen, ja jollakulla toisella saattoi olla tunikan vasen
etupuoli samanvärinen kuin oikea takapuoli, ja vastaavasti oikea etupuoli
samanvärinen kuin vasen takapuoli. Tunikan malli 1300-luvulla oli
huomattavasti vartalonmyötäisempi kuin minkä ylläkuvatuilla kaavoilla saa
aikaan. Tämä saatiin aikaan kaventamalla tunikan neljänneksiä esim
vyötäröltä. Lisäksi hihat olivat yleensä istutetut kuten nykyaikaisissakin
vaatteissa.
Housujen valmistukseen on helpointa käyttää suorien housujen kaavaa. Myös moderneja suoria sopivanvärisiä housuja voi käyttää ihan hyvin.
Tarpeen vaatiessa saat lisää ohjeita myös Tomilta ja Hannelta. Seuraavista kuvista voi olla lisäksi apua virikkeitä hakiessasi:
Viikinkimallinen asukokonaisuus.
Tunikan reunoilla koristenauha, alla housut. Lisäksi pitkä nahkavyö ja
vyöllä pussukka tarvikkeita varten.
1100-luvun mallin mukainen
bliaut. Tämän voi varsin helposti valmistaa ylläolevilla mekon kaavoilla,
kunhan tekee mekon yläosasta vartalonmyötäisen. Kaulukseen ja hihoihin tulee
koristenauhat, lisäksi tulee kangasvyö, joka kiertää vartalon
ympäri kahdesti.
1300-luvun puolivälin miehen cotehardie. Jalassa sukat (ts
sukkahousut), joissa pitkät kärjet, lanteilla metallivyö. Päässä huppu,
jossa "liripipe"-häntä. Tähän asuun saa tarvittaessa kaavat Tomilta ja
Hannelta.
1300-luvun puolivälin naisen asu. Päällä hihaton, ns
"helvetinikkunamekko", jonka alla vartalonmyötäinen alusmekko. Näihinkin on
tarpeen vaatiessa saatavissa kaavat Tomilta ja Hannelta.